So there it was, the thing we dread the most. Time had caught up with us. The thread ended
I felt betrayed and disappointed. Was that really it?
And looking down at myself lying on the ground of Piraeus harbour
Snowflakes falling down on me... The night the Bosphorus froze

Viimeistä virttään kirjoittaa
Harva meistä saa
Muistoihin jää
Laulumme tää
Päättyy ikävään

Kaiussa vuosisatojen
Haaveissa kuolleiden
Kohtaavat päät
Tähdissä näät nyt sen
Ikuisuuden

We watch the sand trickle, anxious about its steady flow
But what we really fail to see is, that any minute, the glass might just burst into pieces
You see, it's not about what you take with you, it's about what you leave behind
And there, on the side of a lion, this story found its end

Viimeistä virttään kirjoittaa
Harva meistä saa
Muistoihin jää
Laulumme tää
Päättyy ikävään

Kaiussa vuosisatojen
Haaveissa kuolleiden
Kohtaavat päät
Tähdissä näät nyt sen
Ikuisuuden