Hiirenkorvat kotikonnuille
Jäivät niistä kylvöpäivän helposti laski
Silloin pirtin päällä sauhussa
Kylpi korvat joiden alla kerran oli kaski
Nousi askel vailla murheita
Eikä muisti niitä edes jäljestä tiennyt
Silti hetken ilorattaissa
Tahtoi mieli tietää tässä kotiniko lie nyt?

Katolla on kultaa, lapsuudesta asti tuttu

On meille palava
Siellä illat istuu se
Jonka surut laantuu
Ja jonka sylissä kaiken kevään keinut
Taidan juosta niityt
Kuin heilan heinäsenä
Aikoja vielä vierelläni heilut

Kauempana kuulen
Siellä kaiut tuulen nostaa hiljalleen jo päätä
Eivät illat tanssi
Jos on maanneet kesäkuussa vielä viime talven jäätä

Vihtavarret kylän raitilta
Toivat tuoksun jollaista ei joka poika laita
Silloin ilo istui lauteilla
Kävi savu joka kortta pitkin kotitalon maita
Askel nous niitä muistoissa
Pidän vaikka häilyvä on välillä sen tunne
Harmaat aatteet niitä väijyä saa
Vaan ei unhoon painu vaikka kuljen minä kunne

Kaikki maa on kultaa, lapsuudesta asti tuttu

On meille palava
Siellä illat istuu se
Jonka surut laantuu
Ja jonka sylissä kaiken kevään keinut
Taidan juosta niityt
Kuin heilan heinäsenä
Aikoja vielä vierelläni heilut

Se ilmaan liitää hiljaa siivet kuin sinessä kiitää lehdilläni
Se viljat viiltää kuultaa kerran sen kauneus kunnes katoavaa

Siellä illat istuu se
Jonka surut laantuu
Ja jonka sylissä kaiken kevään keinut
Taidan juosta niityt
Kuin heilan heinäsenä
Aikoja vielä vierelläni heilut

Kauempana kuulen
Siellä kaiut tuulen nostaa hiljalleen jo päätä
Eivät illat tanssi
Jos on maanneet kesäkuussa vielä viime talven jäätä